päivä 14. Das Finale vol 1

Käytiin siis tänään aamuna kaverin kaa liturgiassa Tampereen ortodoksisessa kirkossa. Liturgia alko kymmeneltä ja pääty joskus siinä yhdentoista jälkeen. Lähdimme kuitenkin vähän ennen ehtoollista kymmenen aikaan, ihmiset polvistu jo maahan rukoilemaan ja pääteltiin, että nyt on aika meidän siis lähteä. Itse en tarkkaan kuullu tätä, mutta kaverinin kuulli, että pappi sanoi saarnassaan jotenkin näin "Karttakaa niitä, jotka eivät usko". Kiitti, mo. Oli siinä kyllä kokemus. Itse en ole astunut kyseiseen kirkkoon sen jälkeen kun olin yläasteen puolella ja jolloin jotenkin vielä uskoin jumalaan. Kirkossa tuli sellainen hiljainen hetki, jolloin ehkä vähäsen syventy omiin ajatuksiinsa kun ei ymmärtänyt hirveästi korkealta laulettuja lauluja, jotka kaukuivat ympäri kirkkoa. Muistin, että liturgia olisi kestänyt pari tuntia, mutta nähtävästi se on vain tuntunut siltä, koska mulla jalat puutu jo aika pian liturgia alkamisen jälkeen, kun ei saa liikkua ja pitää seisoa mahdollisemman suorasti ja kivasti. Saatiin me kyllä muutama katsekin, kun emme tehneet ristiämme kun muut tekivät, kun emme kumartaneet päätämme missään vaiheessa tai kun emme antaneet rahaa kirkolle kun sitä kerättiin. Nooo, tulipahan tehtyä sekin reissu sitten. Tuli ainakin vanhoja muistoja mieleen ja näkikin muutamat tutut kasvotkin sielä. Kirkko oli kaunis, juu, ja paaaljon lämpimämpi (ellei suorastaan kuuma) verrattuna siihen koleaan kylmään kivikirkkoon, johon lylle joutu. En myöskään muistanut sitä yhteisöllisyyttä, mikä ortodoksisuudessa on. Esimerkiksi, kun tutut näkivät toisensa kirkossa, he antoivat kolme poskipusua. Ei tollaisia kyllä muissa paikoissa näe... on se jännä.

Tunnin päästä tuleepi Johanna-kaverini Nokialle ja lähdemme myöhemmin juhlimaan kokeilun loppua. Söin tänään kananmunaa, mutta oli hirvee nälkä eikä paljon muuta pystynyt syömään. Kaikki juhlimista varten haluttavat tavarat on hankittu ja ei muuta kun pikkujuhlat pystyyn. Kuuden tunnin päästä saan kuunnella kunnon Rammsteinia vihdoinkin!!!! Ja niiden uusi CDkin julkaistaan juuri sopivasti vajaan viikon päästä. Huomenna krapuloissa sitten lävistystä tekemään. On tässä tälläinen haikea fiilis kun tietää, että tämä on kohta ohi. En vieläkään tiedä miten suhtautua ja tuleeko siinä keskiyöllä jonkimoinen tunteiden ja kirosanojen ylipurkaus vai onko se sellainen jeejee-tunne vain. Viikko sitten tai muutama päivä sitten, olisin uskonnut että se olisi täyttä pirsketystä, mutta nyt on tottunut jotenkin tähän ajatukseen että kokeilu loppuu ja se ei sinänsä tuota niin suurta ilon tunnetta kun muutama päivä sitten. Pakko sitten seuraavat pari päivää fiilistellä ja kertoa jälkitunnelmista. BAAAAAAAA