päivä 4.

Nyt alkaa jo ihan oikeesti tottua tähän kokeiluun. Kirosanat eivät ole ollu vaikea asia tänään, vaikka ne vieläkin erottuu tosi hyvin lauseessa, kun joku toinen niitä päästelee. Syntisiä ajatuksia ei voi estää, mutta ajattelen aina, että ne ovat vääri kun sellaisia ilmantuu. Eiliseen verrattuna tämä päivä on ollut ihan mukava! Jotenkin mieli on virkeämpi. En tiedä nyt johtuuko se terveellisimmistä elämäntavoista vai onko tämä pelkkä placebo-vaikutus. Yks teoria on nyt se, että olen tullut tällä viikolla kotiin aikaisemmin. Äiti on onnellisempi ja minä olen. Katsottiin yhdessä jotain onnellisuus-dokumenttia, A-studioo, rentouduttiin, keskusteltiin ja se opetti mua miten kutoa sellainen "letti" mun ns. minikaulahuiviin. Tämä on nyt ainakin sitä oman vahemman kunniotusta jos ei muuta. Positiivisemman mielen on myös tuonnut sen, että mun ei tarvitse pitää pipoa ja se jotenkin helpottaa kun tuntee ettei ole ihan 100% vaatteiden peitossa tahtomattaan. Siinä hengittää vapaammin. Ja tämä kokeilukin on MELKEIN puolivälissä!! tadaaa! Huomenna on jo perjantai, viikonloppu hurahtaa ihan helposti ja sitten on enään vaivaset seitsemän päivää jäljellä! Tilasin itselleni myös ajan igoriin lävistystä varten, joten sekin on varmasti auttanut. ^_^

Ilmaa myös päästeltiin ulos koulun jälkeen kun jäätiin ottamaan kuvia siitä, minkä näköisiä me ollaan kokeilun aikana. Suuri happimäärä sai aivotkin tuulettumaan ja sekoiltiin (mä ainakin), mutta hyvän maun rajoissa. Nyt se "tahdon tupakkaa ja kahvia" repla on aika kulunut, enkä mä sitä käytä paljonkaan. Tänään söin nikotiinipurukumia vasta koulun jälkeen. Ruoka maistuu hyvälle. Okei, onhan mulla ikävä juustoa ja munia, mutta tänäänkin todistin, että voi tehdä hyvin simppelistä aineista hyvin maukasta vegeruokaa. Keitin vähän pastaa, joukkoon paljon tomaattimurskaa ja sit vanhoja linssikeiton loppuja vähäsen ja voilá!!! nam!! sit jälkkäriks vähän äiskän keräämiä vattuja. ei siinä muuta tarvita. Meikkejä olen vähän kaivannut. Varsinkin meikkivoidetta, joka peittäisi ihanan stressifinnin.
Hauskaa on myös nähdä mitä erilaisia kommentteja me saadaan tästä meidän kokeiluista. Yksi kaverini haukkuu meitä masokisteiksi ja hulluiksi, mutta kyllä varmaan tarviikin noita aineksia et tälläiseen ryhtyy... Toiset taas sanoo ettei ne pystyisi siihen, mutta on pakko myöntää että ekat päivät ovat vaikeita... sit alkaa jo helpottamaan.

Aamulla bussissa oli menossa sellainen ns. bussifilosofointi. Nyt kun ei enää sellaista hc musiikkia vaan sellaista pehmoa, alkaa miettimään enemmän omian tunteitaan. Huomasin kuinka paljon olen sysännyt niitä sivuille ja keskittynyt muihin asioihin. Nyt alan vihdoin tajuamaan mitä psykologi joskus selitti... Nyt niille on aikaa ja alkaa myös pohtia omaa itseään sillein hyvin jännästi: muutoksia, ajatuksia, tunteina mitä on syntynyt... Tuli myös mieleen, että kuinka synnillistä elämää me eletään, raamattuviikkojen sääntöjen mukaan. Me tehdään niin paljon syntejä muuten raamattuviikoilla, kun me kuitenkin yritetään elää tietoisesti paremmin... miettii sitten kun ei eletä raamattuviikoilla... destination: straight to hell...