Nyt on pakko myöntää, että kolmas päivä on pahin. Tänään kyl iski viiden aikaan sellainen ketutus ettei hyvää päivää. Mentiin lyllen kanssa NÄLKÄISINÄ Sokokselle ostamaan sille ruokaa ja juuri ihanasti 3+1 päivät ovat rantautuneet sinne Sokokselle... Sokos täynnä niitä aivan ihania pinkkejä kylttejä, jotka sokaisee sadan metrin päästä. Oli myös kiirehtiviä ihmisiä ja myös niitä, jotka tukkivat niitä käytäviä kun eivät osaa päättää ostavatko vai eikö osta... No sitten kun päästiin alakertaan pinkit kyltit teki toisen hyökkäyksen.. sitten piti puhua puhelimeen kahden ihmisen kanssa samalla kun sisko yritti soittaa myös... Koska pitää kunniottaa vanhempiaan, jaksoin juosta äiskän perässä sokoksella ja indiskassa vaikka teki mieli lyödä päätä seinään ja syödä koristetyynyt.
Pikkuvalheita tuli vaikken muista ollenkaa mihin ne liitty.
Katsoin myös simpsonit, mutta muistakseeni siinä ei ollut mitään väkivaltaista, paitsi se että Fall out boy joutu pakolta altistumaan radioaktiivisen säteilyyn ja yks superhahmo joutu rikkihappohyökkäyksen uhriksi.. Ainiin ja kyl siinä näytettiin paljasta pintaa, kun sen housut syöpyivät.. Anteeeeeeks! Punklandia kans tulee telkkarista tällä hetkellä, mutta en saa sitä katsoa, vaikka mieli tekisi.
Tänään päätettiin demokraattisella äänestyksellä, että mun ei tarvitse enää sitä pipoa pitää, koska se aiheutti mulle sellaista kriisiä. Nyt on kyl pakko myöntää, että kyllä maailma, varsinkin nuoret syntisiä. Mentiin tänään katsomaan näytönpaikkoja koulussa, missä näytettiin elokuvatyökurssin elokuvia. Siellä oli noin viisi viiva seitsemän elokuvaa, joista vain ja ainostaa yksi olisi ollut minulle, lylle ja toiselle emmille sallittavaa katsottavaa. Oli väkivaltaa, oli pervoutta, oli kirosanoja, oli ilkeyttä .... Ei tuu päivää ettei me tehtäisi syntiä. Ja monesti käy niin, että ne on myös tahattomia. Kuntosalilla soi musiikki koko ajan taustalla eikä me voida päättää, mitä me kuunnellaan. Kokouksessakin tänään joudun kuuntelemaan härskejä juttuja ja myös kertomaan niitä. Kun sitä kuulee ja näkee joka päivä, miten sitä voi olla ajattelematta? En mä voi mun uniin vaikuttaa, tai en mä ainakaan vielä ole oivaltanut unissani, että mä voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. Sitten tänään muutama itävaltalainen anelivat melkein polviltaan, jotta me kerrottaisiin heille joku vitsi (koska he keräilivät niitä nauhureihinsa).. yks vitsi kertoi pettämisestä ja kuolemasta .. toinen oli kakkavitsi.. lisää syntiä.
Kiroilua oli vähemmän kuin eilen. Mua alkaa pelottaa kuinka hyvin alan tottua tähän ettei saa kiroilla... mitä sit ensi viikolla tapahtuu? Ollanko me oikeesti jo siistisuisia, jotka ei sano mitään syntistä? Jännä huomata nyt kun ei saa enää kiroilla omaa reaktiota kun muut kiroilee. Siinä tulee ensiksi sellainen olo ettei noin saa sanoa, sitten toteaa et ookoo toi tyyppi ei ole mukana kokeilussa ja sit viimeiseksi alkaa kadehtia, kun ei itse voisi käyttää sanaa. Mietin vain tässä et voiko tästä kokeilusta tulla myös pysyviä muutoksia? Tuskin ainakaan kiroilun tai himojen puolelta, mutta mitä jos tupakka alkaa sittenkin oksettaa? Ehkä aluks.
Enkä ole päässy avautumaan siihen nauhuriin eilen tai tänään, koska mutsi on kotona ja en halua et se kuulee ... pitää vaan odottaa et se vaik nukahtais eka tai jotain.. dunno.
